Vihoviiminen yrttitarha

Pienenä tyttöä olin kukkakaupassa töissä. Viherkasvit ovatkin olleet intohimonani siitä asti. Kovin vaikeita ja juoppoja kasveja en paria poikkeusta lukuunottamatta kasvata, koska olen ylen laiska kastelemaan. Muutenkin kasvini ovat aikamoisia raaskuja. Koitan ilahduttaa niitä kivoilla ruukuilla.

Anopin hampaita vanhassa puulaatikossa.

Huonekuusi on koristeltuna peilipalloilla koko vuoden.

Patoja ja kattiloita keittössä kukkaruukkuina.

Tytsyn löytö romulavalta.

Hackmannin vanha ihana kattila ja kukkiva spagetti anopinkieli.
Näyttäisi ainakin tämä yksilö viihtyvän.

Tiiliseen salaojaputkeen on valettu sementistä pohja
ja anopinkieli yrittää nyt siinä sinnitellä.
Vieressään lohikäärmepuu korkkisessa purnukassa.

Orkkidaario.

Kokeilussa kivikkokasvien menestys parvekelaatikossa. Ensi kesänä nähdään, selvisivätkö ne vai palaanko hiirenvirnan kasvattajaksi

Ikkunalaudan laatikko

Marjakuusikin saa luvan selviytyä ruukussa talven yli.
Loppusyksyllä tuo asetelma oli sangen rehevä, ei vain tullut ikuisettua.

Erään kesän parvekkasvit.
Voin kertoa, että vuohenputki ei viihdy vankeudessa kovinkaan hyvin.


Tarun rakkaan Mikki-koiran muistolle.


Millan maitopurkissa kasvattama porkkana ja ystävältä lahjaksi saatu 1800-luvun sanomalehdestä laminoima pöytäliina.