Tässä kohtaa kuuta, kun rahat ovat todella vähissä, ei kattiloiden ruokakaan ole niiden suoskkimerkkiä. Yritin selittää tilannetta ja pyytelin anteeksi, mutta kiittämättömät lurjukset eivät suostu syömään mitään! Jopa Nelli jätti syömättä ja sitä ei kovin usein tapahdu.
Päätin pistää kovan kovaa vastaan, enkä anna uutta, ennen kuin entinen on syöty. Sama taktiikka kuin monta monituista vuotta sitten, kun Milla oli pieni, jotain 6-7 vuotias. Tein come-on-everybody-pataa (kämppis ilmoitti lähtevänsä pizzalle, kun kuuli mitä on listalla), ja epäonnistin mallikkaasti. Komensin tytsyn pöytään ja latasin normaalin annoksen meille molemmille. Itse en ehtinyt vielä maistelemaankaan, mutta Milla söi jo urheasti, haki lisää, otti suuren lusikallisen ja huuhteli maidolla alas kyyneleet silmistä valuen. Kun sitten kysyin mikä itkettää noin kovin, niin urhea pikku tytsyni kertoi ruuan olevan niin pahaa. Maistoin ja totesin hänen olevan oikeassa. Kyselin sitten, miksi syö ja otti lisääkin, kun ruoka on tosiaan pahaa, niin silloinpa purskahti itku äänekkääksi ja totesi, että syö siksi nyt kaiken ruuan, ettei enää huomenna tarvitsis sitä syödä. Noh, omatunto siinä vähän kolkutteli kun olen selvästi ollut hieman ankara ruuan kanssa nirsoilussa. Olihan miunkin sitten pakko sitä syödä.
Pohdimpa vaan, onnistunko pitämään saman kurin kattiloillekin... epäilen.
 |
| Ärsyttävää! Miks se pistää murot tämmösen pieneen kuppiin? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti