Herätys!

Vuoden viimeinen päivä alkoi pitkästä aikaa kattiloiden yhteisvoimin ihmisen herätyksellä. Nukkua nyt yli aamupalan!
Morgan oli hivuttautunut peiton alle ja nuoli koko karkean kielen mitalla paljasta käsivartta.
Nelli hyppäsi mahan päälle koko seitsemän kilon vakuuttavalla voimalla ja alkoi tallustelemaan siinä pitkin ihmisen pituutta.
Assi istui tyynyllä ja taputteli karvaisella tassullaan ihmisen naama
Herää, nyt on ruoka-aika!
Kun sitten luovutin ja aloin kömpimää pois lämpimän peiton alta, kaikki singahtivat suoraan keittiöön. Palasivat sieltä närkästyneenä jalkoihin pyörimään kun matkalla jäin ruokkimaan kaloja. Ne sentään jaksavat odottaa kärsivällisemmin kuin kissat, vaikka Ystis jo kroolasi allasta edestakaisin. Vähällä olin kompastua jaloissa pyöriviin kissoihin. Kupit saatuaan Assi istui ruokakupin edessä, otti käpäläänsä nokareen, tuijotti sitä epäuskoisena ja katsoi minuun se "et voi olla tosissas, että tää on kissanruokaa" -ilme naamallaan ja tiputti nokareen kupin viereen. Morgan oli jo tällä välin ehtinyt haistella ruokaa ja häntä pystyssä täristen loikannut alas kissojensilityslaudalta ja painunut raakkuen akvaariolampun päälle makaamaan. No Nepukatti söi hyvällä halulla omansa ja kohta palannee katsomaan mikä siinä oli kavereiden mielestä vikana. Yhden koskemattoman kupin vien kattilahyllylle, jos vaikka myöhemmin tulisi nälkä. Syököön Nelli toisen, ettei mene ihan hukkaan.

Sisustukseen sopiva.