Kun katteja oli kaksi...
Näin unta, että minulla oli kaksi kissaa, toinen punainen pitkäkarvainen ja toinen musta lyhytkarvainen, ja nimet olivat Aslan ja Morgan le Fay suosikkikirjojeni sankarit. Kerroin kukkiksella töiden lomassa työkaverille unesta ja hän innostui ja ilmoitti tietävänsä missä on juuri tuollaisia pentuja. Tuumasta toimeen ja katsomaan! Aslan oli viikon ikäinen mutta Morgan ei ollut vielä syntynyt. Kasvattaja vakuutteli, että Morganin emo on aina saanut mustia pentuja, ja varmaan tulevatkin ovat. Varasin Aslanin ja syntymättömän mustan, jos se olisi tyttö. Uudenvuoden päivänä kasvattaja sitten soitti, että täpärästi on tyttö syntynyt, Morgan oli pentueen ainoa tyttö ja tumma, mutta syntyi elottomana. Kasvattaja oli sitten elvyttänyt tovin ja Morgan rääkäissyt ensimmäisen kerran. Varmaan tuosta johtuu, että Morgan on hieman hmmm... toistaitoinen.
Kun nämä murut sitten tulivat aikanaan Leiriin, niin intopinkeänä ja idealistisena ajattelin, että käyvät puupelletteihin sitten pissimässä, kun edellisetkin kissat ovat nin tehneet. Vaan ei! Hieman aloin jo huolestua, kun laatikossa ei parin päivän jälkeen näkynyt mitään vaikka tytöt syövät ja juovat hyvin. Milla bongasi Assin pissalta parvekkeen kynnysmatolta ja pienet kakit löytyivät kylpyammeen alta. Suuresti meitä oli huvittanut kun Morgan istuskeli suuressa kukkaruukussa, mutta kävi ilmi, että pissaili sinne. Soitto kasvattajalle, ja valitus huonosta esikasvatuksesta. Hän nimittäin sanoi pentujen olevan sisäsiistejä. Puhelu oli silti avartava, pennut olivat tottuneet puuterin tuoksuiseen hiekkaan ja luultavasti vierastaisivat puun hajua. Hiekan vaihtaminen sai kisut käymään laatikolla. Myöhemmin ne kyllä oppivat puupelletteihin.
On se vaan niin söpö, kun istuu tuossa korvat tanassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti